Santeri Lanér on työyhteisövalmentaja ja työnohjaaja, joka puhuu Kiertoliikkeessä intohimosta, merkityksellisyydestä ja uupumuksesta. Voisimmeko samaan aikaan sekä säilyttää innostuksen että voida hyvin, hän kysyy.

 

Voiko työ merkitä liikaa?

Ajattelen, että on ongelmallista jos työ on ainoa onnistumisen, ilon ja kiitollisuuden lähde. Kaikki muu voi alkaa silloin tuntua harmaalta ja merkityksettömältä. Jos toteuttaa itseään pääasiassa vain työn kautta voi alkaa myös kokea, että on oikeasti olemassa vain työn kautta. Tässä on myös riski, että kiinnittää oman identiteetin liian vahvasti työhön. Mitä silloin tapahtuu, jos työ otetaan pois. Jos työsuhde päättyy äkisti, apurahaa ei tulekaan tai sairastuu. Jos tällainen ajatus on aivan kauhistuttava, voi olla hyvä pysähtyä miettimään onko ladannut liikaa odotuksia ja merkityksiä työhön.

 

Tuleeko työssä menestyäkseen kokea burnout?

Miksi pitäisi? Jos menestys vaatii kohtuuttomia uhrauksia, voi kysyä onko se enää menestystä. Olennaista on ehkä se, mitä ajattelee ”menestyksen” olevan ja miksi sitä tavoittelee. Voisiko esimerkiksi vaihtoehtoisesti kuvitella, että menestys on mahdollista ilman kohtuutonta ponnistelua. Voisiko se joskus tulla jopa helposti? Entä, mitkä on menestyksen mittarit ja ovatko ne kohtuulliset: mitäpä jos toisesta näkökulmasta katsottuna on jo saavuttanut menestystä ja voisi vähän hellittää.

 

Miten intohimotyössä voidaan hyvin?

Tutkimusten mukaan ”7 ällää” toimii tehokkaasti työn vastapainona: lepo, liikunta, luonto, leipä (eli hyvä ravinto), leikki, läsnäolo (esim. mindfulness) ja läheiset ihmiset. Näitä on hyvä annostella runsaasti ja päivittäin, ja ilman kummempia suorituspaineita! Kun työ on vahvasti intohimoinen ja merkityksellinen, on tärkeää näiden lisäksi myös käydä keskustelua itsensä kanssa työn rajoista. Onko esimerkiksi työ ja muu elämä tasapainossa? Entä mitä muuta elämässä on intohimoista, merkityksellistä ja antoisaa? Onko niille tarpeeksi aikaa ja energiaa? Oman intohimon ja työn yhdistäminen on aina yksilöllinen asia. Sen pohtimisen voi aloittaa esimerkiksi kysymällä, mikä itselle on juuri nyt tärkeää ja olennaista oman hyvinvoinnin kannalta.

 

Mikä sinua innostaa tai toisaalta uuvuttaa työssäsi?

Monet asiat innostavat! Olen jollain tapaa parantumaton maailmanparantaja ja työssäni pääsen joka päivä tutkimaan yhtä syvimmistä kiinnostuksistani: miten maailmaa (eli vallitsevaa kulttuuria) muutetaan. Esimerkiksi työnohjauksessa yhdistyy juuri maailman muuttaminen piirun verran paremmaksi yksilöiden ja työyhteisöiden mittakaavassa. Uupumista koen joskus, kun työ vie mennessään ja tulee innostuksen voimalla tehtyä liian intensiivisesti. Aina ei muista itsekään huomioida juuri niitä omia rajojaan ajoissa.

 

Pin It on Pinterest

Share This