Vuoden 2019 Kiertoliike-taiteilijat valittu!

Vuonna 2019 Kiertoliike järjestetään Kuopiossa 13.–14.6.2019 – samaan aikaan Kuopio tanssii ja soi – ja Paikallisliike-festivaalien kanssa. Vuosittainen tanssin ammattilaisfoorumi järjestetään jo viidettä kertaa, teemana on tällä kertaa Intohimo. Hakemuksia Kiertoliike-taiteilijaksi tuli avoimen haun kautta ennätykselliset 41 kappaletta.

Vuoden 2019 Kiertoliike-taitelijoiksi valittiin Matti Haaponiemi (Sisä-Suomen tanssin aluekeskus), Riina Hannuksela (Zodiak – Tanssin aluekeskus Helsinki), Mia Malviniemi (Pohjanmaan tanssin aluekeskus), Jaakko Nieminen (Keski-Suomen tanssin keskus), Suvi Nieminen (Läntinen tanssin aluekeskus) ja Milla Virtanen (Pohjoinen tanssin aluekeskus).

Valitut kuusi taiteilijaa työskentelevät ennen Kiertoliike-tapahtumaa viikon ajan yhdessä Kuopiossa ja toteuttavat osana tapahtumaa, perjantaina 14.6. kahden tunnin mittaisen tapahtuman Intohimo-teeman pohjalta.

Päätökset Kiertoliike-taiteilijoista tekivät Itä-Suomen tanssin aluekeskuksen taiteellinen johtaja Jaakko Toivonen, Routa Companyn taiteellinen johtaja Saku Koistinen sekä Itä-Suomen Kiertoliike-taiteilija Kira Riikonen.

Taitelijoita pyydettiin hakemuksessa kertomaan, mitä he haluaisivat tuoda intohimo-keskusteluun oman taiteellisen työnsä kautta. Taiteilijoiden valinnassa kiinnitettiin huomioita persoonalliseen ja monimuotoiseen lähestymistapaan, ehdotusten ajankohtaisuuteen, taiteilijan ammattitaitoon ja ammatilliseen kokemukseen sekä ryhmädynamiikkaan.

Kiertoliike 2018 kokosi jälleen yhteen tanssin kenttää ympäri Suomea

Kiertoliike 2018 -tapahtuman teemana oli vaikuttaminen ja teeman mukaisesti Tampereella oli runsas joukko yhteiskunnan eri alojen vaikuttajia.

Vuoden 2018 Kiertoliike järjestettiin Tampereen Pakkahuoneella Tanssivirtaa Tampereella -festivaalin yhteydessä.

Teemana oli vaikuttaminen. Keskustelua inspiroimassa olivat muun muassa iranilainen tanssitaitelija Sina Saberi, Teemu Mäki ja Sasha Huber.

Saberin puheenvuorossa keskustelua herätti muun muassa taiteen sensuuri, mutta myös se palo, jonka avulla taiteilija voi rajoitetuissakin olosuhteissa tehdä taidetta ja taiteilla välillä vaikeasti ennustettavan sensuurin maailmassa.

Teemu Mäki puolestaan pohti taiteen merkitystä. Hän kokosi taiteen tehtävän neljään kohtaan: 1. Nautinto tekijälle ja kokijalle, 2. Keskustelun herättäminen, 3. Viisauden tavoittelu ja 4. Tunne-elämän rikastuttaminen.

Sasha Huberin puheenvuoro perjantaiaamuna osui ja upposi moneen osallistujaan. Moni Kiertoliikkeen kävijä mainitsi juuri Huberin puheenvuoron kaikista ajatuksia herättäneimmäksi.

Huberin luennon pääsanoma oli, että taiteilijan on mentävä oman eetoksensa mukaan ja sitä kohti ja toimittava – kun oma päämäärä ja eetos löytyvät, löytyvät myös tavat sen saavuttamiseen.

Huberin puheenvuoron jälkeen osallistujajoukko jakaantui Kiertoliike-taiteilijoiden vetämiin työpajallisiin ryhmiin.

Vaikuttamisen vaikeus

Perjantai-iltapäivänä lavalle astui viisi vaikuttajaa, joiden alustusten jälkeen osallistujat jakaantuivat heidän vetämiin kahvipöytäkeskusteluihin.

Vaikuttajapuheenvuorot aloittanut, itseään mustaksi feministiksi tituleerannut Maryan Abdulkarim sai yleisöltä raikuvat suosionosoitukset käyttämällä esimerkkinään hyvin henkilökohtaista vertausta omasta elämästään ja shakkipelistä, jota hän pelasi lapsuudessa isänsä kanssa.

Puheenvuoron ydin oli siinä, että asiat pitää miettiä pidemmälle ja vaikuttaa voi ainoastaan suhteessa itseensä.

– Maailma ei ole muuttunut, mutta meidän tapa olla suhteessa toisiimme on muuttunut, Abdulkarim sanoi.

– Rajauksia on vain siinä, mitä pystymme tai emme pysty kuvittelemaan.

Abdulkarim oli myös pohtinut, mihin hänen toimintansa kansalaisaktivistina on vaikuttanut.

– Suomi ei ole muuttunut, vaikka kuinka olisin pitänyt ääntä. Mutta oma ahdistus on helpottanut, Abdulkarim totesi.

Puheenvuorot pitivät myös Amnesty Internationalin Suomen johtaja Frank Johansson, Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen, Tampereen kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio ja Globe Hopen perustaja Seija Lukkala.

Johansson muistutti niin ikään, ettei vaikuttaminen ole helppoa.

Hänen kirjoittamansa blogipostaus pääministeri Sipilän hurskastelusta oli viime vuoden jaetuin Amnestyn kirjoitus.

– Mutta vaikuttiko se Sipilään? Ei, Johansson totesi ja lisäsi, ettei kirjoitus todennäköisesti vaikuttanut myöskään Sipilän äänestäjiin, mikä teki siitä huonon vaikuttamisen välineen.

– Se ei vaikuttanut niihin, jotka olisi pitänyt saada kääntymään. Se ei ollut hyvää vaikuttamista, Johansson sanoi.

Hän painotti positiivista viestintää ja sitä, että vastapuolen kanssa pitäisi pyrkiä löytämään se pieninkin yhteinen nimittäjä, josta voi lähteä rakentamaan keskusteluyhteyttä.

Perjantaipäivä loppui Sitran vanhempien neuvonantajien Liisa Hyssälän ja Jouni Backmanin poliittisen vaikuttamisen vinkkeihin, jotka entisen poliitikot vetivät suvereenilla stand up -tyylillä!

Hyvää ajatusten herättelyä ja yhdessä oloa

Tanssin ammattilaiskentän Kiertoliike-tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa.

Kansantanssija Riina Hosio kehui ilmapiiriä aiempaa välittömämmäksi. Hosio osallistui ensimmäiseen, Helsingissä pidettyyn Kiertoliikkeeseen, mutta epäröi pitkään Tampereelle tuloa.

– Ensimmäisessä Kiertoliikkeessä tuli tunne, että en ehkä kuulu tänne, edustan niin marginaalilajia. Lotta Kaarla puhui minulle tapahtumasta ja päätin tulla. Nyt tuntuu, että ollaan kaikki samalla tasolla, tasa-arvoisia, Hosio sanoi.

Eniten häntä innosti Sasha Huberin puhe.

– Se valoi uskoa omaan tekemiseen, Hosio sanoi.

– Vaikuttaminen on sitä, että ottaa itse vastuuta. Isot teemat haastavat myös omaa ajattelua.

Hosion mukaan tärkeää on myös vertaistuki ja se, että Kiertoliike järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla.

– On tervettä nähdä toimijoita kaikkialta eikä vain omalla paikkakunnalla.

Kuopiosta Tampereelle saapunut tanssitaiteilija Mira Laakkonen oli tapahtumassa ensimmäistä kertaa.

Laakkosen mielestä on tärkeää, että tanssin kenttä kokoontuu yhteen Kiertoliikkeessä. Hän toivoi, että tulevaisuudessa osallistujat voisivat yhdessä tehdä tai suunnitella jonkin konkreettisen toimenpiteen.

– Meidän pitäisi koota ideoita yhteen ja laittaa niitä tulille! Laakkonen sanoi.

Vaasalainen tanssitaiteilija Mia Malvaniemi koki hyväksi sen, että tapahtumassa heräteltiin ajatuksia. Hän piti myös siitä, miten luento-osuudet oli toteutettu.

– Jos on väsynyt, voi maata lattialla ja kuunnella. Tällaisiahan kaikkien seminaarien pitäisi olla, Malvaniemi sanoi.

Oulusta saapunut tanssitaiteilija Miia Ahonen koki tapahtuman ajatuksia herätteleväksi.

– Helposti pyörii omassa ajatuskuplassaan. Täällä on hyvä kuulla, mitä muut ajattelevat, Ahonen sanoi ja totesi, että päivien jälkeen oli kaiken infotulvan jälkeen hieman väsynyt olo.

Äänivalmentava Liisi Pettersson piti tapahtumassa torstaina aamulla äänenavauksen, mutta hän jäi mukaan molemmiksi päiviksi ja oli vaikuttanut siitä, että tanssin kentällä on oma ammattilaistapahtumansa.

– Olisi hienoa, jos laulupuolella olisi myös tällainen, Pettersson sanoi.

 

Seuraava Kiertoliike-tapahtuma järjestetään kesäkuussa 2019 Kuopiossa Paikallisliike- ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalien yhteydessä.

”The beauty of making art, as compared to doing politics, for instance, is that everything is possible, and this freedom and the enactment of such visions can sometimes become a reality and create change.”

Kiertoliike keynote Sasha Huber speaks about  Artistic Renegotiations of Archive, Memory & Place. Read more about her thoughts below!

Sasha Huber, your keynote speech at Kiertoliike is about Artistic Renegotiations of Archive, Memory & Place. Can you tell us a bit more about this subject and things you are going to talk about?

I will begin by talking about my own story as it connects to everything I have done since I started to react artistically to the world we live in, in order to make sense of it. I have been particularly concerned with the politics of memory and belonging, in relation to the colonial residue left in the environment. This will lead me to one of my ongoing long-term projects, which I have already been researching and working on site specifically in international artist residencies for a decade.

I will show a selection of the works, including short films of performative actions. This body of work grew out of my engagement with the Demounting Louis Agassiz campaign as a member of its transatlantic committee.

The campaign was founded by the historian and political activist Hans Fässler. He has been petitioning to rename the Agassizhorn in the Swiss Alps, to call it the Rentyhorn, in honour of Renty – an enslaved person from the Congo – and of those who met similar fates. Agassiz ordered Renty, and many others, to be photographed on a South Carolina plantation. With this photographic archive, known as the Slave Daguerreotypes, he tried “to prove the inferiority of the black race”.

Demounting Louis Agassiz promotes awareness of how Agassiz (1807-1873) was a proponent of “scientific” racism and a pioneering thinker of segregation and “racial hygiene”. This part of his history was previously left in the dark, and he has mostly been presented as a glaciologist, scientist, and director of academic institutions, in both his country of origin, Switzerland, and his adopted country, the USA.

There are over eighty places named after Agassiz around the world, and elsewhere in the Universe, and various species have been named after him, too. I see Demounting Louis Agassiz as decolonizing the world from him. At the end of May, an exhibition of my new works, Space Race, will open at Turku Art Museum as part of this project, and I will be talking about this as well.

 

What kind of impact or influence do you want to have with your art?  

Doing the kind of socially engaged art that I do was initially a way for me to react to history and to situations that I was directly affected by, and it allowed me to suggest alternative perspectives. At the time, I didn’t know where this would lead me in the long run, or what impact making political art could have. But having already dedicated a great part of my life to making art aimed at renegotiating specific histories in a decolonial spirit beyond the white cube, it has shown me that art can inspire and have an impact on individuals, and sometimes even society. This makes me aware of the responsibility that comes with it, which motivates me to persist and to continue on this journey for as long I can. There is still a lot of work for us to do.

 

What is the role of artists as influencers and actors in society?

The role of an artist, in my opinion, is to react and draw attention to what is happening around us. The beauty of making art, as compared to doing politics, for instance, is that everything is possible, and this freedom and the enactment of such visions can sometimes become a reality and create change.

 

What matters you the most in your work and art?

To me working on a human level matters the most, and collaborating as well. I am also concerned with ethical questions, especially when I collaborate with other people. Also important for me is the choice of the media and materials that I use to realize an artwork.

 

The materials I use are always related to the topic I’m working on. For instance, working with the compressed-air staple gun, which for me symbolizes a weapon. Shooting thousands of staples permanently into different materials allows me to discuss and to look at themes related to trauma and violence. So, an everyday tool can be given a different use and meaning.

Taiteella on aina tehtävä

Teemu Mäki on monialainen taiteilija, teatteriohjaaja ja tutkija, joka on tehnyt teoksia niin kuvataiteen,
teatterin, kirjallisuuden, elokuvien kuin tanssinkin parissa. Hän on myös kuvataiteen tohtori ja Suomen
Taiteilijaseuran puheenjohtaja. Taide merkitsee Mäelle hänen omien sanojensa mukaan filosofian ja
politiikan laajinta, joustavinta ja kokonaisvaltaisinta muotoa.
Kysyimme häneltä muun muassa, onko taiteella tehtävää ja mikä on Mäkeen itseensä eniten vaikuttanut
taideteos.

Miten näet taiteen merkityksen vaikuttamisen välineenä yhteiskunnassamme tällä hetkellä?
Teemu Mäki: Taide vaikuttaa yhteiskuntaan valtavasti. Suuri osa siitä vaikutuksesta on kylläkin vain
vallitsevia arvoja ja käytäntöjä vahvistavaa eli sopeuttaa ihmistä stereotyyppisiiin käsityksiin esimerkiksi
taloudesta, sukupuolesta ja onnen avaimista. Mutta paljon on myös sellaista taidetta, joka muokkaa meitä
johonkin muuhun ja joka etsii ja luo uudenlaista ihmiskäsitystä ja uusia poliittisuuden muotoja. Taidetta
myös tehdään ja kulutetaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mikä merkitys taiteella on sinulle henkilökohtaisesti? Mikä sinua motivoi omassa taiteen tekemisessäsi?
TM: Taide on minulle tärkeämpää ja antoisampaa kuin mikään muu. Taide, sen tekeminen ja yhtä lailla sen
kuluttaminen, myös vaikuttaa muuhun elämääni enemmän kuin mikään muu elämän osa-alue. Olen siis
”taideuskovainen”, vaikka ateisti olenkin.

Onko taiteella tehtävä? Pitääkö olla?
TM: Taiteella on tehtävä, monta tehtävää, myös silloin kuin väitetään, ettei mitään tehtävää ole. Olen juuri
kirjoittanut tästä 500-sivuisen kirjan (Teemu Mäki: Taiteen tehtävä – esseitä, Into Kustannus 2017). Yleensä
taiteella ei kuitenkaan ole mitään orjallista tehtävää, eli taide on harvoin minkään yksiselitteisen ja helposti
sanallistettavan päämäärän palveluksessa. Taiteen kautta me koko ajan muokkaamme käsityksiämme
kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä: ”Millainen olen? Millaiseksi haluan tulla ja miten? Miten pitäisi elää?
Miksi pitäisi elää? Mitä on hyvä elämä?”

Mikä on ollut sinulle henkilökohtaisesti vaikuttavin taideteos elämässäsi? Miten se vaikutti, muuttiko
jotain?
TM: Mahdoton sanoa, niitä on niin paljon, mutta esimerkiksi Otto Dixin maalaukset, Francis Goyan
grafiikka, Thomas Bernhardin proosa, Eeva-Liisa Mannerin runous, Sofia Gubaidulinan musiikki, Pier Paolo
Pasolinin elokuvat, Frank Castorfin teatteriohjaukset ja Sanna Kekäläisen tanssitaide ovat ratkaisevasti
vaikuttaneet siihen, kuka minusta on tullut – ja parantaneet elämäni laatua.

Teemu Mäkeen ja hänen työhönsä voi tutustua lisää osoitteessa www.teemumaki.com

Kiertoliike 2018 -tapahtumassa pohditaan Teemu Mäen johdolla 24. toukokuuta sitä, miten taide muuttaa
maailmaa ja meitä. Mikä on taiteen yhteiskunnallinen ja yksilökohtainen merkitys ja miten taiteen
vaikuttavuutta voisi vahvistaa?

Tanssija jonka ei pitänyt olla

– Tämä on jatkuvaa taistelua monella tasolla. Mutta pakottava tarve tanssia motivoi – olosuhteista
huolimatta, Sina Saberi sanoo.
Hän on iranilainen tanssija ja koreografi, joka on joutunut työskentelemään vuosia suljettujen ovien takana,
sillä Iranissa tanssi ei ole sallittu taidemuoto. Silti Saberi jatkaa työtään kotimaassaan.
Hän haluaa taiteellaan kertoa tarinoita maasta, joka on joutunut eristyksiin ja unohdukseen.
– Muistot, yhteenkuuluvuus ja tiedon jakaminen on oleellista kaikessa, mitä ihmiskuntana kohtaamme juuri
nyt. Taide voisi olla kohtaamispaikka yhteisesti jaetulle tulevaisuuden visiolle.

Teatterin kautta kiellettyyn tanssiin
Saberi on koulutukseltaan englanninkielen opettaja. Hän opiskeli yliopistossa kirjallisuutta, koska se oli
ainoa Saberin keksimä vaihtoehto, jolla hän voisi kytkeä itsensä muihin kulttuureihin. Hän työskenteli myös
hetken YK:n pakolaisosastolla tiedottajana.
Jossain vaiheessa Saberi alkoi kiinnostua draamasta ja otti opetusta näyttelemisessä. Pian Saberi oli
mukana teatterin maailmassa, joka on Iranissa suosittua – ja sallittua.
Tanssiin hän sai ensikosketuksensa Iranissa kuuluisan taiteilijan Atefeh Tehranin soitettua vuonna 2014
Saberille ja pyydettyä tätä mukaan tanssiteokseensa.
Tehran oli vuonna 2009 ohjannut menestyksekkään fyysisen teatterin teoksen Othello, joka Saberin
mukaan oli eurooppalaisilla standardeilla mitattuna oikeastaan täyttä nykytanssia. Teatteriesitys kiersi
myös Euroopassa, ja vasta Tehranin voitettua sillä koreografia-palkinnon, Iranissa tajuttiin, mistä oli
kysymys. Tehran sai tuolloin rangaistukseksi viisivuotisen työskentelykiellon.
Kun Tehran otti Saberin mukaan uuteen teokseensa, Saberi mietti ensimmäisen kerran, olisiko hän nyt
tanssija. Teos avasi hänelle täysin uuden maailman, ja siitä sai alkunsa hänen tanssijan uransa.

Iranilaista tanssia etsimässä
Vuonna 2016 Saberi teki teoksen Prelude, joka käsittelee hän omia kokemuksiaan nykytanssijana Iranissa.
Samalla teoksessa kuvitellaan, mitä iranilainen nykytanssi voisi olla, jos se ei olisi ollut kielletty taidemuoto
viimeisen 40 vuoden – ellei sadan tai pidemmänkin – ajan.
Tämän mysteerin selvittämistä Saberi jatkaa töissään edelleen.
– Prelude on minulle elämänmittainen tutkimus. Tämän teoksen kautta muistan aina vähän enemmän
omasta identiteetistäni. Teoksessa Damnoosh, jonka tein Preluden jälkeen, otan vielä
henkilökohtaisemman lähestymistavan tanssiin isoäitini unohdetun tanssin kautta, Saberi kertoo.
– Tällä hetkellä työskentelen oman olemiseni kanssa. Keskityn tukahdutettuihin näkökulmiin omassa
olemisessani, en vain tanssijana, vaan myös yksilönä, jonka erilainen olemisen tapa piti tukahduttaa
elämisen sijaan. Tarkastelen myös Iranin queer-kulttuuria pre-islamilaisen popkulttuurin kontekstissa.

Saberin mukaan tanssijuudessa on eri puolilla maailmaa omat haasteensa, olivat ne sitten taloudellisia tai
muita haasteita. Saberin tapauksessa haasteena on paitsi jännitys siitä, että tekee jotain, mikä ei ole
sallittua, myös puuttuvat perusasiat, kuten esimerkiksi koulutus.
Tanssijana Saberi elää omassa maassaan marginaalissa, mutta myöskään länsimaiseen tanssikulttuuriin
mukaan tuleminen ei ole ollut kivutonta.
– Minulla kesti kauan, ennen kuin sallin käyttää tanssijan määritelmää itsestäni. Tanssijana minun ei olisi
pitänyt olla olemassa siellä, missä tein työtäni, ja länsimaalaisten määritelmien mukaan oli mahdotonta
käyttää kyseistä termiä, Saberi sanoo ja viittaa muun muassa virallisen koulutuksen puutteeseen.
– Tämä on ollut prosessi, jossa on ollut paljon kokeiluja ja epäonnistumisia, loukkaantumisia,
haavoittuvuutta ja puutteita. Mutta sitten olen Euroopassa tavannut ihmisiä, jotka tulevat aivan eri
maailmasta omaani verrattuna – eivätkä heidän huolensa ole olleet lopulta kovin erilaisia.
Sina Saberiin voit tutustua etukäteen tarkemmin hänen internetsivuillaan sinasaberi.wordpress.com

Sina Saberi esiintyy Kiertoliike 2018 -tapahtumassa 24. toukokuuta. Hän esittää tapahtumassa teoksensa
Prelude sekä pitää puheenvuoron siitä, miten toimia taiteilijana yhteiskunnassa, jossa ilmaisunvapautta
rajoitetaan.

Kiertoliike 2018 pureutuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen

 

Puheenvuoroja kuullaan muun muassa Teemu Mäeltä sekä iranilaiselta tanssitaiteilija Sina Saberilta, joka joutuu tekemään taidettaan suljettujen ovien takana maassa, jossa nykytanssi on kielletty. Ohjelmassa on myös keskustelua vaikuttajien kanssa sekä pienryhmätyöskentelyä Kiertoliike-taiteilijoiden toteuttamia johdolla.

 

Tanssin ammattilaiskentän vuosittainen Kiertoliike-tapahtuma järjestetään Tampereella 24.–25. toukokuuta 2018. Yhteistyöfestivaalina on Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali. Kiertoliikkeen teemana on tanssin tekijät yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Teemaan pureudutaan syvälle heti torstain ensimmäisessä osiossa, jossa avataan ensin ääntä Arla Salon johdolla ja nähdään sitten iranilaisen tanssitaiteilija Sina Saberin sooloteos Prelude sekä kuullaan hänen puheenvuoronsa siitä, millaista on tehdä tanssitaidetta maassa, jossa se on kiellettyä.

Saberi työskentelee Iranissa suljettujen ovien takana tanssin undergroundpiireissä voidakseen tehdä sitä, mitä haluaa ja olla sitä, mitä on.

– Minulla kesti kauan, ennen kuin sallin käyttää tanssijan määritelmää itsestäni. Tanssijana minun ei olisi pitänyt olla olemassa siellä, missä tein työtäni, ja länsimaalaisten määritelmien mukaan oli mahdotonta käyttää kyseistä termiä, Saberi sanoo ja viittaa muun muassa virallisen koulutuksen puutteeseen.

Prelude käsittelee Saberin kokemuksia nykytanssijana Iranissa. Samalla teoksessa kuvitellaan, mitä iranilainen nykytanssi voisi olla, jos se ei olisi ollut kielletty taidemuoto.

Torstaina pohditaan myös taiteilija, kirjailija, ohjaaja, tutkija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäen johdolla, miten taide muuttaa maailmaa ja meitä, mikä on sen merkitys ja miten taiteen vaikuttavuutta voisi vahvistaa.

Kiertoliikkeen ensimmäinen päivä huipentuu Tampereen kaupungin vastaanottoon sekä Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaalin esityksiin ja festivaalin viralliselle iltaklubille.

 

Perjantaina aktivismin anatomiaa

Perjantaina ohjelmassa on aktivismin anatomiaa yllätysvieraan ja Kiertoliike 2018 -taiteilijoiden kera sekä kahvipöytäkeskusteluja vaikuttajien kanssa.

Päivä alkaa yllätysvieraan puheenvuorolla ja Kiertoliike-taiteilijoiden pienryhmätyöskentelyillä. Yllätysvieras julkistetaan, kun tapahtuman ilmoittautumiset alkavat.

Kahvipöytäkeskusteluissa mukana ovat tietokirjailija ja toimittaja Maryan Abdulkarim, Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson, Globe Hopen toimitusjohtaja Seija Lukkala, freelance-muusikko ja kuntapoliitikko Hannu Oskala ja Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.

Päivän päätteeksi Sitran vanhemmat neuvonantajat Liisa Hyssälä ja Jouni Backman jakavat käytännön vinkkejä poliittiseen vaikuttamiseen.

Kiertoliikettä on edellisvuosien palautteen ja kokemusten pohjalta kehitetty toimimaan entistä vahvemmin keskustelufoorumina ja kokonaiselämyksenä. Tapahtuma on viime vuoden tapaan suunniteltu niin, että yksittäisten puheenvuorojen sijaan ohjelma koostuu laajemmista kokonaisuuksista, jotka kuljettavat ja pohjustavat teemaa läpi tapahtuman.

– Kiertoliikkeen dramaturgia on mietitty saapumisesta viimeiseen minuuttiin, joten suosittelemme olemaan tapahtumassa mukana alusta loppuun saakka. Pelkkä pistäytyminen jättää irrallisuuden tunteen, koska ympäriltä puuttuvat silloin kaikki se muu teemaa tukeva pohjustus ja jatkumo, kertoo Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtaja Piia Kulin.

Viime vuoden tapaan ohjelmassa on myös Kiertoliike Ekstraplus, joka tänä vuonna on yhteinen brunssi pirkanmaalaisten tanssitaiteilijoiden kanssa 5-vuotisjuhliaan viettävällä, valtionpalkinnon saaneella Liikelaiturilla. Brunssista nautitaan lauantaina 26.5. klo 13–16. Mukaan mahtuu 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Kiertoliike 2018 -tapahtuman ilmoittautuminen alkaa 9. huhtikuuta. Olemme perustaneet Kiertoliikkeelle oman Facebook-ryhmän. Tervetuloa mukaan keskustelemaan, kommentoimaan ja pysymään kärryillä.

Tutustu Kiertoliike 2018 -ohjelmaan tästä!

Kiertoliike on vuosittain järjestettävä tanssin alan merkittävin ammattilaisfoorumi, jossa keskustellaan päivänpolttavista teemoista, kuullaan mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kokoonnutaan yhteen jakamaan kokemuksia, vaikuttamaan ja vaikuttumaan sekä nauttimaan elämyksistä ja yhdessä olemisesta.

Vuoden 2018 Kiertoliikkeen järjestävät Tanssin talo ja Sisä-Suomen tanssin aluekeskus yhdessä tanssin aluekeskusverkoston kanssa.

 

Lisätietoja:
Piia Kulin, toiminnanjohtaja, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus p. 050 552 1138
Tiia Lappalainen, tiedottaja, Tanssin talo p. 040 733 2036

Pin It on Pinterest

Share This