Kiertoliike 2018 pureutuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen

 

Puheenvuoroja kuullaan muun muassa Teemu Mäeltä sekä iranilaiselta tanssitaiteilija Sina Saberilta, joka joutuu tekemään taidettaan suljettujen ovien takana maassa, jossa nykytanssi on kielletty. Ohjelmassa on myös keskustelua vaikuttajien kanssa sekä pienryhmätyöskentelyä Kiertoliike-taiteilijoiden toteuttamia johdolla.

 

Tanssin ammattilaiskentän vuosittainen Kiertoliike-tapahtuma järjestetään Tampereella 24.–25. toukokuuta 2018. Yhteistyöfestivaalina on Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaali. Kiertoliikkeen teemana on tanssin tekijät yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Teemaan pureudutaan syvälle heti torstain ensimmäisessä osiossa, jossa avataan ensin ääntä Arla Salon johdolla ja nähdään sitten iranilaisen tanssitaiteilija Sina Saberin sooloteos Prelude sekä kuullaan hänen puheenvuoronsa siitä, millaista on tehdä tanssitaidetta maassa, jossa se on kiellettyä.

Saberi työskentelee Iranissa suljettujen ovien takana tanssin undergroundpiireissä voidakseen tehdä sitä, mitä haluaa ja olla sitä, mitä on.

– Minulla kesti kauan, ennen kuin sallin käyttää tanssijan määritelmää itsestäni. Tanssijana minun ei olisi pitänyt olla olemassa siellä, missä tein työtäni, ja länsimaalaisten määritelmien mukaan oli mahdotonta käyttää kyseistä termiä, Saberi sanoo ja viittaa muun muassa virallisen koulutuksen puutteeseen.

Prelude käsittelee Saberin kokemuksia nykytanssijana Iranissa. Samalla teoksessa kuvitellaan, mitä iranilainen nykytanssi voisi olla, jos se ei olisi ollut kielletty taidemuoto.

Torstaina pohditaan myös taiteilija, kirjailija, ohjaaja, tutkija ja kuvataiteen tohtori Teemu Mäen johdolla, miten taide muuttaa maailmaa ja meitä, mikä on sen merkitys ja miten taiteen vaikuttavuutta voisi vahvistaa.

Kiertoliikkeen ensimmäinen päivä huipentuu Tampereen kaupungin vastaanottoon sekä Tanssivirtaa Tampereella -nykytanssifestivaalin esityksiin ja festivaalin viralliselle iltaklubille.

 

Perjantaina aktivismin anatomiaa

Perjantaina ohjelmassa on aktivismin anatomiaa yllätysvieraan ja Kiertoliike 2018 -taiteilijoiden kera sekä kahvipöytäkeskusteluja vaikuttajien kanssa.

Päivä alkaa yllätysvieraan puheenvuorolla ja Kiertoliike-taiteilijoiden pienryhmätyöskentelyillä. Yllätysvieras julkistetaan, kun tapahtuman ilmoittautumiset alkavat.

Kahvipöytäkeskusteluissa mukana ovat tietokirjailija ja toimittaja Maryan Abdulkarim, Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson, Globe Hopen toimitusjohtaja Seija Lukkala, freelance-muusikko ja kuntapoliitikko Hannu Oskala ja Maailman Kuvalehden päätoimittaja Anni Valtonen.

Päivän päätteeksi Sitran vanhemmat neuvonantajat Liisa Hyssälä ja Jouni Backman jakavat käytännön vinkkejä poliittiseen vaikuttamiseen.

Kiertoliikettä on edellisvuosien palautteen ja kokemusten pohjalta kehitetty toimimaan entistä vahvemmin keskustelufoorumina ja kokonaiselämyksenä. Tapahtuma on viime vuoden tapaan suunniteltu niin, että yksittäisten puheenvuorojen sijaan ohjelma koostuu laajemmista kokonaisuuksista, jotka kuljettavat ja pohjustavat teemaa läpi tapahtuman.

– Kiertoliikkeen dramaturgia on mietitty saapumisesta viimeiseen minuuttiin, joten suosittelemme olemaan tapahtumassa mukana alusta loppuun saakka. Pelkkä pistäytyminen jättää irrallisuuden tunteen, koska ympäriltä puuttuvat silloin kaikki se muu teemaa tukeva pohjustus ja jatkumo, kertoo Sisä-Suomen tanssin aluekeskuksen toiminnanjohtaja Piia Kulin.

Viime vuoden tapaan ohjelmassa on myös Kiertoliike Ekstraplus, joka tänä vuonna on yhteinen brunssi pirkanmaalaisten tanssitaiteilijoiden kanssa 5-vuotisjuhliaan viettävällä, valtionpalkinnon saaneella Liikelaiturilla. Brunssista nautitaan lauantaina 26.5. klo 13–16. Mukaan mahtuu 30 ensimmäiseksi ilmoittautunutta.

Kiertoliike 2018 -tapahtuman ilmoittautuminen alkaa 9. huhtikuuta. Olemme perustaneet Kiertoliikkeelle oman Facebook-ryhmän. Tervetuloa mukaan keskustelemaan, kommentoimaan ja pysymään kärryillä.

Tutustu Kiertoliike 2018 -ohjelmaan tästä!

Kiertoliike on vuosittain järjestettävä tanssin alan merkittävin ammattilaisfoorumi, jossa keskustellaan päivänpolttavista teemoista, kuullaan mielenkiintoisia puheenvuoroja ja kokoonnutaan yhteen jakamaan kokemuksia, vaikuttamaan ja vaikuttumaan sekä nauttimaan elämyksistä ja yhdessä olemisesta.

Vuoden 2018 Kiertoliikkeen järjestävät Tanssin talo ja Sisä-Suomen tanssin aluekeskus yhdessä tanssin aluekeskusverkoston kanssa.

 

Lisätietoja:
Piia Kulin, toiminnanjohtaja, Sisä-Suomen tanssin aluekeskus p. 050 552 1138
Tiia Lappalainen, tiedottaja, Tanssin talo p. 040 733 2036

Taiteella on aina tehtävä

Teemu Mäki on monialainen taiteilija, teatteriohjaaja ja tutkija, joka on tehnyt teoksia niin kuvataiteen,
teatterin, kirjallisuuden, elokuvien kuin tanssinkin parissa. Hän on myös kuvataiteen tohtori ja Suomen
Taiteilijaseuran puheenjohtaja. Taide merkitsee Mäelle hänen omien sanojensa mukaan filosofian ja
politiikan laajinta, joustavinta ja kokonaisvaltaisinta muotoa.
Kysyimme häneltä muun muassa, onko taiteella tehtävää ja mikä on Mäkeen itseensä eniten vaikuttanut
taideteos.

Miten näet taiteen merkityksen vaikuttamisen välineenä yhteiskunnassamme tällä hetkellä?
Teemu Mäki: Taide vaikuttaa yhteiskuntaan valtavasti. Suuri osa siitä vaikutuksesta on kylläkin vain
vallitsevia arvoja ja käytäntöjä vahvistavaa eli sopeuttaa ihmistä stereotyyppisiiin käsityksiin esimerkiksi
taloudesta, sukupuolesta ja onnen avaimista. Mutta paljon on myös sellaista taidetta, joka muokkaa meitä
johonkin muuhun ja joka etsii ja luo uudenlaista ihmiskäsitystä ja uusia poliittisuuden muotoja. Taidetta
myös tehdään ja kulutetaan enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mikä merkitys taiteella on sinulle henkilökohtaisesti? Mikä sinua motivoi omassa taiteen tekemisessäsi?
TM: Taide on minulle tärkeämpää ja antoisampaa kuin mikään muu. Taide, sen tekeminen ja yhtä lailla sen
kuluttaminen, myös vaikuttaa muuhun elämääni enemmän kuin mikään muu elämän osa-alue. Olen siis
”taideuskovainen”, vaikka ateisti olenkin.

Onko taiteella tehtävä? Pitääkö olla?
TM: Taiteella on tehtävä, monta tehtävää, myös silloin kuin väitetään, ettei mitään tehtävää ole. Olen juuri
kirjoittanut tästä 500-sivuisen kirjan (Teemu Mäki: Taiteen tehtävä – esseitä, Into Kustannus 2017). Yleensä
taiteella ei kuitenkaan ole mitään orjallista tehtävää, eli taide on harvoin minkään yksiselitteisen ja helposti
sanallistettavan päämäärän palveluksessa. Taiteen kautta me koko ajan muokkaamme käsityksiämme
kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä: ”Millainen olen? Millaiseksi haluan tulla ja miten? Miten pitäisi elää?
Miksi pitäisi elää? Mitä on hyvä elämä?”

Mikä on ollut sinulle henkilökohtaisesti vaikuttavin taideteos elämässäsi? Miten se vaikutti, muuttiko
jotain?
TM: Mahdoton sanoa, niitä on niin paljon, mutta esimerkiksi Otto Dixin maalaukset, Francis Goyan
grafiikka, Thomas Bernhardin proosa, Eeva-Liisa Mannerin runous, Sofia Gubaidulinan musiikki, Pier Paolo
Pasolinin elokuvat, Frank Castorfin teatteriohjaukset ja Sanna Kekäläisen tanssitaide ovat ratkaisevasti
vaikuttaneet siihen, kuka minusta on tullut – ja parantaneet elämäni laatua.

Teemu Mäkeen ja hänen työhönsä voi tutustua lisää osoitteessa www.teemumaki.com

Kiertoliike 2018 -tapahtumassa pohditaan Teemu Mäen johdolla 24. toukokuuta sitä, miten taide muuttaa
maailmaa ja meitä. Mikä on taiteen yhteiskunnallinen ja yksilökohtainen merkitys ja miten taiteen
vaikuttavuutta voisi vahvistaa?

Tanssija jonka ei pitänyt olla

– Tämä on jatkuvaa taistelua monella tasolla. Mutta pakottava tarve tanssia motivoi – olosuhteista
huolimatta, Sina Saberi sanoo.
Hän on iranilainen tanssija ja koreografi, joka on joutunut työskentelemään vuosia suljettujen ovien takana,
sillä Iranissa tanssi ei ole sallittu taidemuoto. Silti Saberi jatkaa työtään kotimaassaan.
Hän haluaa taiteellaan kertoa tarinoita maasta, joka on joutunut eristyksiin ja unohdukseen.
– Muistot, yhteenkuuluvuus ja tiedon jakaminen on oleellista kaikessa, mitä ihmiskuntana kohtaamme juuri
nyt. Taide voisi olla kohtaamispaikka yhteisesti jaetulle tulevaisuuden visiolle.

Teatterin kautta kiellettyyn tanssiin
Saberi on koulutukseltaan englanninkielen opettaja. Hän opiskeli yliopistossa kirjallisuutta, koska se oli
ainoa Saberin keksimä vaihtoehto, jolla hän voisi kytkeä itsensä muihin kulttuureihin. Hän työskenteli myös
hetken YK:n pakolaisosastolla tiedottajana.
Jossain vaiheessa Saberi alkoi kiinnostua draamasta ja otti opetusta näyttelemisessä. Pian Saberi oli
mukana teatterin maailmassa, joka on Iranissa suosittua – ja sallittua.
Tanssiin hän sai ensikosketuksensa Iranissa kuuluisan taiteilijan Atefeh Tehranin soitettua vuonna 2014
Saberille ja pyydettyä tätä mukaan tanssiteokseensa.
Tehran oli vuonna 2009 ohjannut menestyksekkään fyysisen teatterin teoksen Othello, joka Saberin
mukaan oli eurooppalaisilla standardeilla mitattuna oikeastaan täyttä nykytanssia. Teatteriesitys kiersi
myös Euroopassa, ja vasta Tehranin voitettua sillä koreografia-palkinnon, Iranissa tajuttiin, mistä oli
kysymys. Tehran sai tuolloin rangaistukseksi viisivuotisen työskentelykiellon.
Kun Tehran otti Saberin mukaan uuteen teokseensa, Saberi mietti ensimmäisen kerran, olisiko hän nyt
tanssija. Teos avasi hänelle täysin uuden maailman, ja siitä sai alkunsa hänen tanssijan uransa.

Iranilaista tanssia etsimässä
Vuonna 2016 Saberi teki teoksen Prelude, joka käsittelee hän omia kokemuksiaan nykytanssijana Iranissa.
Samalla teoksessa kuvitellaan, mitä iranilainen nykytanssi voisi olla, jos se ei olisi ollut kielletty taidemuoto
viimeisen 40 vuoden – ellei sadan tai pidemmänkin – ajan.
Tämän mysteerin selvittämistä Saberi jatkaa töissään edelleen.
– Prelude on minulle elämänmittainen tutkimus. Tämän teoksen kautta muistan aina vähän enemmän
omasta identiteetistäni. Teoksessa Damnoosh, jonka tein Preluden jälkeen, otan vielä
henkilökohtaisemman lähestymistavan tanssiin isoäitini unohdetun tanssin kautta, Saberi kertoo.
– Tällä hetkellä työskentelen oman olemiseni kanssa. Keskityn tukahdutettuihin näkökulmiin omassa
olemisessani, en vain tanssijana, vaan myös yksilönä, jonka erilainen olemisen tapa piti tukahduttaa
elämisen sijaan. Tarkastelen myös Iranin queer-kulttuuria pre-islamilaisen popkulttuurin kontekstissa.

Saberin mukaan tanssijuudessa on eri puolilla maailmaa omat haasteensa, olivat ne sitten taloudellisia tai
muita haasteita. Saberin tapauksessa haasteena on paitsi jännitys siitä, että tekee jotain, mikä ei ole
sallittua, myös puuttuvat perusasiat, kuten esimerkiksi koulutus.
Tanssijana Saberi elää omassa maassaan marginaalissa, mutta myöskään länsimaiseen tanssikulttuuriin
mukaan tuleminen ei ole ollut kivutonta.
– Minulla kesti kauan, ennen kuin sallin käyttää tanssijan määritelmää itsestäni. Tanssijana minun ei olisi
pitänyt olla olemassa siellä, missä tein työtäni, ja länsimaalaisten määritelmien mukaan oli mahdotonta
käyttää kyseistä termiä, Saberi sanoo ja viittaa muun muassa virallisen koulutuksen puutteeseen.
– Tämä on ollut prosessi, jossa on ollut paljon kokeiluja ja epäonnistumisia, loukkaantumisia,
haavoittuvuutta ja puutteita. Mutta sitten olen Euroopassa tavannut ihmisiä, jotka tulevat aivan eri
maailmasta omaani verrattuna – eivätkä heidän huolensa ole olleet lopulta kovin erilaisia.
Sina Saberiin voit tutustua etukäteen tarkemmin hänen internetsivuillaan sinasaberi.wordpress.com

Sina Saberi esiintyy Kiertoliike 2018 -tapahtumassa 24. toukokuuta. Hän esittää tapahtumassa teoksensa
Prelude sekä pitää puheenvuoron siitä, miten toimia taiteilijana yhteiskunnassa, jossa ilmaisunvapautta
rajoitetaan.

Pin It on Pinterest

Share This